ASIAA OMIMMAN TIEN LÖYTÄMISESTÄ
Jos olisin valaistunut, minun ei tarvitsisi elämässä enää vääntää ja kääntyillä minkään asian suhteen. Valaistumiseen on vielä matkaa, mutta ihmisenä kasvamiseen olen sitoutunut vahvasti.
Olen ollut poikkeuksellisen väsynyt viime aikoina ja samalla erittäin tarmokas. Kotona olen siivonnut kaikki kasat, pessyt pyykit ja maksanut laskut. Iltaisin on ollut tilaa kynttilänvalolle. On seuraavan askeleen aika.
Viime kesänä juoksin koiran kanssa lukemattomia kertoja lenkkipolulla ja mietin, mikä elämässä kantaa ja mihin sitoudun. Päätin kokeiluna katsoa mitä tapahtuu myös ammatillisesti, kun olen näkyvä ja samalla anteeksipyytämätön omalla persoonallani, itseni likoon laittaen. Saako ihminen olla mitä hän on vai häviääkö uskottavuus rohkeuden ja varsinkin naiseuden myötä?
Kävin eilen tilitoimistossa. En seuraa lukuja, koska ne eivät jaksa minua kiinnostaa. Yllätys oli melkoinen, kun kirjanpitäjäni kertoi, että viime vuonna yritykseni liikevaihto kasvoi lähes 50 %. Askel kotiin oli melkoisen kevyt.
Jatkan loppuun asti tällä tiellä, entistä vahvempana, vanhempana, viisaampana ja rohkeampana, uskaltaen myös jatkossa olla haavoittuva, inhimillinen ihminen, joka löytää joskus seuraavan opin vain ensin eksyttyään. Kun on kaapista tullut, ei voi mennä enää sinne takaisin.
Viikonloppuna sain yömyöhään viestin tutulta jääkiekkovalmentajalta:
Hänellä oli asiaa onnistumisen hetkistään. Kyllä minä hieman kyynellyin, kun luin hänen sanansa:
ei koskaan anna palautetta,
joka ei koske häntä itseään.