Valikko Sulje

Kenen pelastus-

talkoisiin osallistut?

 

ASIAA TRAUMOISTA JA TOIPUMISEN MAHDOLLISUUDESTA

Kirjoitan ylipäänsä vain asioista, jotka olen itse kokenut tavalla tai toisella.

Kirjoitan neljättä kirjaani. Se on saamassa muotoaan ja löytämässä sävyään. Tuotan tekstiä elämäni mittaisesta mankelista, jonka läpi olen selvinnyt kiitettävästi. Ystävä kiteytti palautteensa näin:

Mua huimaa sun tekstin väkevyys.

Olen alkanut ymmärtää paremmin traumoja. Ostin tuoreen kirjan Trauma ja rakkaus, jonka on kirjoittanut jungilainen terapeutti Harri Virtanen. Näen nyt kirkkaammin, että ihminen ei parane traumoistaan, ellei hän halua muutosta ja ole valmis tekemään muutoksen eteen paljon töitä pitkällä aikavälillä. On heitä, jotka haluavat elää uhreina, marttyyreinä, huonovointisina, huomiovarkaina ja muita syyttäen. Minä en kuulu heihin.

Luen mieltä virkistääkseni parhaillaan lääkäri Christiane Northrupin kirjaa energiavampyyreistä, jotka imevät valoa toisista, valehtelevat ja lupaavat tyhjiä, palaavat takaisin vanhoihin tapoihinsa ja etsivät aikansa riehuttuaan seuraavan, josta saisivat valoa omaan pimeyteensä. Hampaatkin käyvät välillä kaulassa. Olen tällaisia vampyyrejä nähnyt läheltä jo lapsena ja nyt aikuisena.

Olen kirjoittaessani myös tajunnut, että hyvänen aika, mitä kummallisimmat taipumukset ja tuskat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Pelot, reagointitavat, naisten lyttyyn menevät hartiat, kuolinvuoteella pahuuttaan katuvat miehet.

Emme ole  vastuussa toisten tontista, vaikka voimme toisia auttaa, ennen kuin kuolema heidät korjaa. Jokaisen täytyy viime kädessä pelastaa itse itsensä – voisin tätä hokea kauan. Kukaan ei voi pelastaa toista. Olemme vastuussa aina vain siitä, mitä itse teemme, miten käyttäydymme ja miten kohtelemme toisia. Jokainen hoitaa omat traumansa parhaalla näkemällään tavalla tai on hoitamatta. Eräs tuttu heitti hyvän:

Ketään ei voi pelastaa, voi vain osallistua pelastustalkoisiin.

Vaikka maailma on täynnä traumatisoituneita ihmisiä (meitä) laajalla skaalalla, voimme aina valita toipumisen, jos haluamme. Jokainen hetki on valtavan iso mahdollisuus löytää aihetta kiitollisuuteen, iloon, rauhaan ja toivoon. Mutta traumoista ei toivuta toiveajattelulla, vaan pitkällä matkalla sisimpään. Se vaatii rehellisyyttä, mikä taas vaatii rohkeutta lähteä matkalle.

Maailma on täynnä muitakin kuin vampyyrejä tai  marttyyrejä. Aina löytyy hyviä tyyppejä, jotka haluavat sinulle hyvää. Sellaisten ihmisten pelastustalkoissa on ilo olla mukana, isolla rakkaudella. Ja ole sinä sellainen luotettava, rehellinen ja hyväntahtoinen itsellesi. Siitä se lähtee ja hyvää jälkeä tulee, kun on sinnikäs.

Tätä kirjoittaessani aurinko siirtyi kohti laskuaan ja silmiäni. Miten osuvaa, että valo tunkeutuu syvälle silmiini juuri nyt, kun naputtelen nämä viimeiset kirjaimet. Valo voittaa, ihmiset.

Posted in energia, ilo, kiitollisuus, luottamus, narsismi, pelko, rakkaus, toipuminen, trauma, vastuullinen hyvinvointi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *