Valikko Sulje

Miten särkyä vahvaksi?

 

ASIAA HENKISESTÄ HARJOITTELUSTA 

Vuodet mentaalivalmentajana ovat opettaneet minua yhtä paljon kuin minä asiakkaitani. Olen ajassa nähnyt, että monet asiakkaani – ja ihmiset ylipäänsä – alkavat elämänsä varrella kaivata mieleen liittyvän harjoittelun lisäksi myös vastauksia vaikeissa tilanteissa tarvittaviin henkisempiin taitoihin:

  • anteeksiantoon
  • myötätuntoon
  • irtipäästämiseen
  • kiinnipitämättömyyteen eli tarraamattomuuteen
  • vaikeiden asioiden hyväksymiseen ja
  • uuteen ja tuntemattomaan antautumiseen.

En edusta minkäänlaista uskontoa tai kirkkoa. Kunnioitan jokaisen oikeutta uskoa tai olla uskomatta. Tämä tarkoittaa sitä, että työskentelen aina asiakkaan oman uskomusjärjestelmän ja maailmankatsomuksen kautta. Autan  tarvittaessa asiakastani myös selvittämään itselleen sitä, mihin hän oikeasti uskoo ja voi nojautua elämänsä taitekohdissa.

Minulle vaikeimpia kohtia elämässä ovat olleet ne, joissa minun on pitänyt jollakin tavalla luopua läheisestä ja rakkaasta ihmisestä. Ne ovat olleet myös väylä ihmisenä kasvamiseen ja suurempaan sisäiseen tasapainoon.

Kun ihminen särkyy kerralla kunnolla tai vähitellen elämänsä aikana, hänen suuntansa on näistä jompi kumpi: hän kovettuu ja käpertyy pienemmäksi tai sitten hän kivun kautta ja sen avulla alkaa nousta omaan suuruuteensa, viisauteensa ja voimaansa. Voimme itseemme tutustumalla oppia kohtaamaan myös ulkomaailman haasteita menemättä pois tasapainosta.

Meissä on henkisellä tasolla valtava määrä potentiaalia. Ei suotta sanota, että pelkäämme omaa henkistä voimaamme, vaikka siinä ei ole mitään pelättävää. Olemme vain niin älyttömän ohjelmoituineita, koska meille on opetettu syntymästä asti, miten tässä maailmassa pitäisi olla. Jos jotain voisikin vähän pelätä niin sitä, ettemme koskaan uskalla katsoa sisäänpäin ja kohdata omia tuskiamme ja sitä kautta vähitellen omaa viisauttamme ja voimaamme.

Kohtaamalla pimeyttä ja hankalia asioita jokainen meistä voi kasvaa valoa kohti. Emme kasva aina yhdessä tai tasatahtia. Jokainen menee omassa kohdassaan.

Olen auttajatyyppiä luonteeltani, mutta emme voi koskaan auttaa itseämme tai toisia astumalla pimeyteen heidän kanssaan, joilla ei ole mitään halua auttaa itseään tai ottaa vastuuta elämänsä suunnasta. Oma tasapaino aina ensin. Silti ketään ei tulisi hylätä sydämen tasolla. Eihän minuakaan ole hylätty silloin, jos olen matkani varrella voinut huonosti. Aina on riittänyt rakastavia ihmisiä lähelleni. Voin rakastaa tiedostamattomia ihmisiä (he eivät tiedä, mitä he tekevät) ja auttaa heitä, mutta vain omasta valosta käsin!

Yksi elämän ihmeitä on, että asiakkaani tuntuvat paljon tarvitsevan juuri niitä taitoja, joita minulle karttuu. Saatan oppia vaikka jotain olennaista anteeksiannosta, ja sitten hups, seuraava asiakkaani tarvitsee juuri sitä, minkä olen juuri oppinut. Tämä on tapahtunut lukemattomia kertoja, mikä vahvistaa myöskin uskoani siihen, että elämä on viisas ja sattumaa ei ole.

Toivutaan ja avaudutaan elämälle yhdessä. Samaa tahtia tai eri.

 
Posted in henkinen kunto, rakkaus, vastuullinen hyvinvointi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *