Valikko Sulje

Luottamuspula ja orgasmi taivaasta

|

Olen usein kärsinyt parisuhteissa luottamuspulasta. Jos olen luottanut, olen yleensä pian saanut todeta, ettei ehkä olisi kannattanut. Inhoan läheisissä ihmissuhteissa valehtelua suurin piirtein yli kaiken.

Olen parisuhteessa, jossa asioista puhutaan. Ei aina ja heti, mutta näköjään osaamme käsitellä myös todella vaikeita asioita keskenämme. Meillä ei räyhätä, solvata eikä harrasteta mykkäkouluja. Sen sijaan suhteessamme on paljon lempeyttä ja silti tilaa kaikenlaisille tunteille.

Elämä ei silti ole yksioikoista. Meillä on molemmilla oma historiamme ja tuohon historiaan liittyviä tapoja, joita on pitänyt yhdessä käydä läpi. Uskon radikaaliin rehellisyyteen. Vaikka miten elämä välillä koettelee ja laittaa minua ihanasti tarkistamaan arvojani tai uskomuksiani, palaan aina samaan syvään ja tinkimättömään arvooni: totuus vapauttaa.

|

Rakastaminen voittaa rakastumisen

Minulle on ollut mullistava asia se, että päädyin jälleen parisuhteeseen, vaikka olin ajatellut, ettei sellaiselle ole enää jatkossa minkäänlaista tarvetta. En enää kaivannut seksiäkään pätkän vertaa. Tuntui todella hyvältä elää sinkkuna ja selibaatissa.

Mutta mies oli sinnikäs. Pari vuotta aavistin, että hän halusi enemmän ja lähemmäksi. Minä ajattelin, että emme voisi koskaan olla toisillemme sopivat, joten pidin hänet etäällä enkä antanut toivoa. Nyt olen päälakeani myöten rakastunut.

Rakastunut? Ehkä en sittenkään enää vain rakastunut vaan enemminkin rakastan. Rakastan niin monta asiaa toisessa. Hänen tapaansa olla ja tehdä asioita. Ihmettelen ja rakastan myös hänen tapaansa sanoa vaikeiden keskusteluiden aikana: “En päästä sinusta irti.” Hän tukee mutta jättää valintani minulle ja pääni sisäiset vyyhdit joksikin, joka minun pitää lopulta kohdata ja kestää ihan itse.

Kun riiviömäinen ote hellittää

Tänään kipuilin taas hetken ajan. Etsin keskustelussamme vastauksia kysymyksiin, joihin aivot eivät voi tietää lopullista vastausta: “Voinko luottaa? Mistä tiedän, voinko luottaa?

Hän kuunteli ja ja oli läsnä. Puhui minulle lempeästi.

Sen juttutuokion seurauksena ja juuri sen takia minussa syttyi yhtäkkiä valtava eroottinen halu tätä miestä kohtaan, ja hän antoi minun olla nainen, antava ja saava. Oman miehen tuoksu on huumaava ja herkkä yhtä aikaa.

Orgasmini kesti taivaallisen pitkään. Se värisytti kehoani päästä reisiin ja varpaisiin, laittoi vatsan keinumaan aaltoina. Haukoin henkeä turhasta irti päästäen ja kaikki turhat kysymykset irrottivat riiviömäisen otteensa mielestäni, joka meni autuaaseen lepotilaan.

Kyllä, joskus rakastelu avaa portin turhasta irti päästämiseen. Kuin hyvä henkinen yhteys.

Asioita, joita ei voi hallita

Minä voin luottaa elämään tässä hetkessä. Minä voin luottaa siihen, että olen ok. Että elämä on ok. Että voin antaa itseni vain olla rakastettu.

Hän meni lämmittämään saunaa. Istun rappusilla kirjoittamassa. Jossain lentää taivaanvuohi. Hän kolistelee vielä vajassa, etsii sopivia halkoja, kantaa ne saunalle, jossa metsähiiri, ja tiskaa, koska minä olen istuttanut puita monta tuntia kahtena päivänä ja tehnyt sen vain ja ainoastaan siksi, että se on hänelle tärkeää. Ja ehkä vähän niiden suuriksi kasvavien puidenkin takia.

Ne puut eivät voi hallita säätiloja enkä minä toista ihmistä. Ehkä juttu on juuri siinä, ettei tarvitsekaan hallita – säätiloja tai toisen ihmisen valintoja. Sitä olen sisäistämässä.

|

|

––––––––––––––––––––

Esikoisromaanini Henkäys on nyt ennakkomyynnissä! Teosta painetaan Keuruulla parhaillaan, ja voit tilata sen omistuskirjoituksella suoraan postiluukkuusi. Lue kirjasta lisää ja laita tilaukseen.

|

Posted in ahdistus, erotiikka, irtipäästäminen, mieli, parisuhde, seksuaalisuus, tunteet, valinnat, viestintä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *